Moikka!

Nyt on vauvauutiset julkistettu, ja laitan tän bloginkin nyt julkiseks. Lukijoita löytyy tai ei, mä kirjottelen ihan omaks ilokseni. Viikkoja on nyt 16+4, ja vauvelin pitäis olla nyt n. avokadon kokoinen (latasin ohjelman kännykkään jossa kerrotaan viikoittain vauvan koko ja muuta tietoa, ihan näppärä.). Rakenneultraan on enää alle kuukausi aikaa, jännittääää.

Tosiaan, jouluaatto on kuuden päivän päästä, ihan älyttömän nopeesti menny tää joulukuu. Sit 26. päivä lähen mun parhaan ystävän kanssa laivalle rentoutumaan, mennään buffettiin syömään (lue: syödään ja joudutaan kierimään ravintolasta ulos ku ollaan niin täynnä.... :D No ei kai.), ja ollaan vaan kahdestaan, ja nyt kun ei voida juoda, niin vedetään ittemme sitten sokerihumalaan ja juodaan lasten alkoholittomia drinkkejä (oon aina himoinnut niitä ja nyt on hyvä syy niitä juoda :D). Meiän kahdenkeskinen aika on jäänyt aika vähälle, hänellä on avopuoliso, joten ei me koko aikaa voida kahestaan olla :D Aina tilaisuuden tullen meen niille yökyläilee ja jos ei hetkeen puhuta, ni kyllä se ikävä tulee :)

Tämän parhaan ystävän kanssa mä lähdin turkkiin lomailemaan, ja heti ekalla reissulla tutustuin mieheeni, mutta vasta vuoden päästä seuraavalla reissulla me tutustuttiin paremmin ja alettiin seurustelemaan ja päädyttiin menemään naimisiin ja nyt oon paksuna :D Hetkeäkään en oo mitään tätä katunut, ja toivottavasti en tulevaisuudessa tule katumaan! Mä tiedän että tää meiän avioliitto saattaa tarkottaa sitä, että mä joudun jättämään suomen ja muuttamaan sinne, mut hei, sinne pääsee ja sieltä pääsee myös pois :)

Mä oon ikionnellinen nyt, vaikka tää kaukosuhde ottaakin välillä hermoille ja rankasti. Mut ilman molemminpuolista luottamusta tästä ei tulis yhtään mitään. Ei tää helppoa ole :D

AI NIIN, ja ihana rakas iskäni osti mulle menolipun sinne turkkiin, lähtö on 20. tammikuuta, JEEEEE. Paluulennon se ostaa sitten vähän myöhemmin. On toi kyllä kallista lennellä edes takas, huhhuh. Eikä ne lentomatkatkaan mitään herkkua ole. Oon kovin kärsimätön ihminen ja Istanbuliin lentää sellaset 3,5 tuntia + aina oon joutunut odottaa siellä Istanbulin kentällä n. 4 tuntia sitä mun jatkolentoa, mikä onneks kestää vaan vähän yli tunnin. Eli aika pitkä on mun lentomatka et pääsen sinne toiseen kotiini...

Eilen olin taas neuvolassa käymässä ja kuulemma normaalisti vauvan sydämen ääniä ei tässä vaiheessa neuvolassa kuunnella, mut se mun neuvolantäti (pikemminkin neiti, kun melko nuori on :D) itse ehdotti sitä kun me ei välttämättä enää sen kanssa nähdä, kun se on ollut vaan sijaisena siellä. Sieltä ne äänet kuului ja ihan pakahduin onnesta <3 Käsittämätöntä että mun sisällä kasvaa toinen ihminen... :)

Mä meen nyt taas ja kirjottelen myöhemmin kuulumisia :)