Hylkäsin vanhan blogini, koska en vaan jaksanut enää päivittää sitä. Tein nyt blogin joka kertoo mun elämästä, ei vaan turkin reissaamisesta. Ehkä tätä jaksaa jopa päivittääkkin, jos pidän tätä vähän niin kuin päiväkirjana.

Vielä en tätä julkaise, tai en kerro tästä kellekkään, sillä tieto, josta aion tänne paljon kirjottaa, ei vielä kovin monen korvaan ole kantautunut... Salaisuuteni on, että vatsassani kasvaa pikkuinen pirpana, pieni turkin pippurini <3

Pian yhdettätoista viikkoa painellaan eteenpäin, ja synttärilahjaksi saan nähdä pirpanan ensimmäisen kerran, jolloin tulee 12 viikkoa täyteen ja on ensimmäisen ultran aika.

Turkista suomeen tullessa oli jo vähän sellanen kutina, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Kotiin saavuttuani, seuraavana päivänä menin parhaalle ystävälleni viikonlopuksi kylään, ja tehtiin yhdessä mun testi. Tai siis ei nyt ihan yhdessä, vaan mä hoidin hommani vessassa ja ystävä kertoi mulle tuloksen, sillä itse en uskaltanut katsoa. Tikkuun ilmestyi kaksi viivaa, ja mun silmiin kyyneleet. Onnesta tietenkin, ja ehkä vähän säikähdinkin ja pelästyin. En voinut uskoa tätä todeksi - enkä voi vieläkään.

Jännittyneenä laitoin miehelleni viestin, että plussaa näyttää, ja sehän innostu. Ei voinut uskoa todeksi, mutta loppujen lopuksi ei saanut enää sanaa suustaan kun oli niin onnesta soikeena. Se on enemmän touhuissaan tästä kun mä, koska mä en vaan uskalla vielä täysillä innoita. Se on paiskinu töitä melkeenpä vuorokauden putkeen joka päivä, ainoa vapaa on sunnuntai mutta ei sekään aina.

Mä oon etsinyt töitä että saisin lentolipun sinne ostettua vielä tän vuoden puolella, mutta huonolla tuloksella. Enkä mä kyllä oo ees joka päivä jaksanu keskittyä siihen, sillä mulla on ollu aivan järkyttävä olo viimesen kuukauden ajan. Pahoinvointia, etovaa oloa ja väsymystä. Ei mitään jaksais tehä, mut onneks nyt pahoinvointi on lähteny pois, vähän etovuutta vielä jäljellä, mut väsymys ei katoa! Plaah, sais jo riittää.

Ja ehkä riittää nyt tää raskaushöpötys tän postauksen osalta. Toivottavasti pääsisin lähtemään sinne takas jo ennen uutta vuotta, jotta voitais viettää se yhdessä. Onko kukaan viettänyt uutta vuotta turkissa? Millasta siellä on ollut? Turistikohteissa on varmaan melko kuollutta (tai no onhan sielläkin paikallisia..), mutta muualla?

Viime kerralla lentäminen sujui jo ihan hyvin, vaikka tosi paljon jännittikin, mutta se ei ollut enää sellasta haparointia. Vaikka musta tuntuu ettei siitä koskaan tule sujuvaa. Ei oo kivaa lentää yksin, eikä varsinkaan oo kivaa seikkailla lentokentillä yksin. Istanbulin lentokenttä on tosi iso ja PELOTTAVA. Vaikka onhan sekin jo ihan tutuksi tullut, mutta silti. Ja yleensä siellä Istanbulissa sitä jatkolentoa oon odotellut sellaset mukavat 4 tuntia. Onneks se jatkolento kestää vaan sellaset 1,5 tuntia, ja sitten oon perillä! Ja tosi väsynyt.

Toivottavasti tulee nopeasti joulu! Sitä ennen kyllä on juhlittava mun ikääntymistä - 23 vuotta, jaiks. Justhan mä täytin 18.... Joulu on yks mun lempparijuhlista, saa syödä hyvää ruokaa napansa täyteen, paljon kynttilöitä, joulukuusi tuoksuu ja havuset pistelevät sukkien läpi. Monta rasiaa suklaata, villasukkia, lahjapaperia, kinkku ja/tai kalkkuna tuoksuu, lunta pihalla ja sukulaiset (joskus myös ne vähemmän ihanat.....). JOULU! <3

Tällä kertaa lähtiessä laukkuun ei pakatakkaan toppeja, biksuja ja muita kesäjuttuja, vaan farkkuja, sukkia, villapaitoja ja kaikkia inhottavia talvikuteita... Ei siellä onneks niin kylmä ole kun suomessa, mutta kylmä kuitenkin (eipä, samalla tavalla siellä on ollu maa valkosena, ja joinain päivinä ollu jopa kylmempää ku täällä...). Ainoo mitä jään suomesta kaipaamaan, on lämmin suihku ja sauna. Siellä kun ei lämmintä vettä tule suihkusta, sillä joku osa on vedenlämmittäjästä rikki, ja sitä ei ole korjattu, vaan anoppi ja sisko osti mieluummin uudet 40 tonnin kalusteet kotiin. JES. No pääsee mies sitten keittelemään mulle vettä, ja mä pääsen peseytymään niin kun meiän mökkisaunassa, jossa ei ole juoksevaa vettä, joten ei siis ole suihkuakaan.

Mä nyt lopettelen ja meen koittaa tota nukkumista, huomenna taitaa olla edessä käynti neuvolaan ja verikokeet. Apua.

No niin, heippa!