Kolmastoista viikko meneillään, ja pikkunen kovasti kasvaa masussa. Pikkuhiljaa alkaa elämä helpottumaan kun olo paranee päivä päivältä. Pahoinvointi on näillä näkymin kadonnut, mutta etovuus ja väsymys jaksavat varjostaa mun päiviä. Aamulla en sängystä ylös kovin aikasin pääse, se tuntuu ihan ylivoimaselta teolta. Nyt kun ei niitä töitäkään ole löytynyt niin ei ole kyllä mihinkään edes kiire... Alkaa pikkuhiljaa pelottaa että mistä ihmeestä mä repäsen rahat lentolippuun.

Masentaa kun on joka päivä niin kamalan pimeetä, tänään olin koirien kanssa kolmen maissa metsässä kävelemässä, ja aurinko oli jo laskemassa??? Siis tää ei voi olla totta että ollaan kohta jo joulukuun puolella ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Taitaa joululahjatkin jäädä ostamatta... Oman suuren joululahjani saan vähän myöhässä, vasta 13.1, jolloin on rakenneultra ja toivottavasti saadaan tietää että onko masussa prinsessa vai prinssi.

Turkkiin lähdön päivämäärääkin piti siirtää kauemmas, ultran takia. Olis ihan kiva jos pääsis lähtemään jo tammikuun puolessa välissä, mutta saa nyt nähdä. Tammikuun lopussa liputkin on nyt halvempia kuin keskellä kuukautta, saa nähä miten sekin muuttuu, kun tuntuu et lippujen hinnoissa on roimia eroja kun viikon välein käy katsomassa.

Tänään sain itsestäni huimasti irti kun siivosin ja vaihdoin järjestystä tänne mun koppiin. Sain pienen meikkauspisteenkin väsättyä, niin ei tarvitse enää eteisen lattialla istualteen meikata ja laittaa hiuksia. Vaikka ei sitäkään nyt kovin usein tuu tehtyä... :D Hiustenvaalennusoperaatio taas meneillään, tummat oli ihan superkivat, mutta kun oma väri on niin vaalea, niin tummia hiuksia pitäis olla koko ajan värjäämässä, vaaleissa se tyvikasvu ei oo niin justiinsa.

Tulis nyt vaan nopeesti se joulukuu ja toivottavasti kaikki asiat sen kuluessa järjestyy. Stressaa ihan älyttömästi, eikä tää rahattomuus auta yhtään! Mur.

Jospa kohta uskaltais tän blogin laittaa näkyville, sitä päivää odotellessa... En oo kovin monelle tästä raskaudestakaan vielä kertonut, ehkäpä teen sen ensin, niin ei tuu ihan shokkina nää kaikki jutskat. Mut ihan suoraan sanottuna ei kyllä yhtään huvittais kertoa, eikä taida olla pakkokaan, näin on ihan hyvä! Kuhan kaikki läheisimmät tietää, eiks se oo tärkeintä? :)

Kohta untenmaille puhtaisiin lakanoihin.. Näkymisiin!